lauantai 26. syyskuuta 2009

Syysterveiset syysterveiset...syysterveiset

jne, laulun sanoin!



































Olen ollut viime päivinä tosi stressaantunut ja väsynyt kun on ollut koko ajan jotain hässäkkää.
Tyttäret ovat sairastelleet (aikuisia jo, ja asuvat muualla) ja vaikka he ovatkin aikuisia, ei se äidin huolta vähennä yhtään.
Omakaan terveys ei ole ollut parhain mahdollinen.
Ja muutakin kaikenlaista pikkuriesaa. Meillä on ollut auto 20 vuotta perheessämme ja ensimmäistä kertaa viime kevättalvella tuulilasiin lensi edellä ajavan auton renkaan lennättämä kivi tehden reiän ja vähitellen siitä levisi pitkä halkeama.
No asiantuntija kehoitti vaihtamaan tuulilasin vasta kesän lopulla jotta välttyisimme uudelta vahingolta kun hiekoitushiekkaa vielä teillä oli. Mitään vaaraa lasin kokonaan hajoamisesta ei kuulemma ole.
No teimme siis työtä käskettyä ja n. kuukausi sitten vaihdatimme sen tuulilasin.

Pari päivää sitten ajelimme Lahden moottoritietä Järvenpäähän ja kuinka ollakaan, meidän ohitsemme ajoi auto kovaa vauhtia ja vaihtoi kaistaa suoraan eteemme samalla lennättäen
KIVEN tuulilasiin, josta kuului kräts (pieni kräts) ja lasissa oli tähden muotoinen reikä!
Varmaan ajattelette että siinä me iloisesti hymyillen, Pekka ja minä, totesimme: "Kas uusi
reikähän se siinä".
No, emme todellakaan vaan alkoi suorastaan infernaalinen huuto ja kirosanojen tulva, jotka
jätän hienotunteisesti luettelematta ;)
Eilen kävin Jumbossa tuulilasihuollossa, jossa jälki saatiin lähes näkymättömäksi ja vielä
vuoden takuulla.
Mutta 60e jouduttiin taas maksamaan.

Jotenkin tässä viime päivinä on stressikerroin noussut huimaa vauhtia ja eilen illalla se sitten
purkautui itkuna, rähjäämisenä ja valittamisena.
Mieheni on onneksi tottunut näihin tunteenpurkauksiini ja otti asian tyynesti.
Tänä aamuna minut yllätettiin täysin ja mieheni Pekka toi minulle kahvit sänkyyn haluten
näin minua kuulemma piristää. IHANA MIES!

Mutta jostain syystä varastoon oli jäänyt vielä purkamatonta kiukkua ja ihanasta aamusta huolimatta se taas purkautui.
Pekka lähti kauppa-asioille ja minä rupesin tekemään kortteja.
En ehtinyt kuin aloittaa kun rauhoituin ja keskityin askarteluun.
Nyt on hyvä mieli ja rauha maassa.
Kauan eläköön korttien teko!!
Ohessa kuvat aamun tuotoksista.

Ei kommentteja: